Raudasta mielet Ter{st{ suu Tarttuu kaikkeen Ristitty mies Sieluilla ei ole koskaan rauhaa Tyhj{ on syv{ ja savinen tie Ainoa vapaus on mullaksi muuttua Kulkea varmaa matkaa Sy| t{m{ k{{r|! Korvista ilmaan Suissanne puhuu Ne kaksi ter{{ Leijona kotka h{rk{ ja mies Se on se viimeinen seurakunta Voimalla kyliin ratsastaa K{{nt{{ ja v{{nt{{ Ja raiskaa ja ly| Ne ottivat sinun p{{si Niinkuin ne tahtovat meid{n